14.11.1986

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

Lahden Rautateollisuus Oy on Helsingin Kalustetalo B Oy:n konkurssipesälle 9.9.1983 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla kertonut 27.6.1979 sopineensa kirjallisesti Helsingin Kalustetalo B Oy:n kanssa siitä, että 1.7.1979 alkaen laskutettavat Lahden Rautateollisuus Oy:n Helsingin Kalustetalo B Oy:lle myymät tavarat olivat myyjän omaisuutta, kunnes niiden kauppahinta oli kokonaisuudessaan maksettu. Sopimus oli tehty sen vuoksi, että odotettavissa oli maksuhäiriöitä ja että myyjällä olisi oikeus kieltää tavaroiden myyminen edelleen. Sanottu omistuksenpidätysehto oli sittemmin merkitty kaikkiin myyjän laskuihin. Lahden Rautateollisuus Oy oli mainitun sopimuksen perusteella 5.4.1983 vaatinut ostajan hallussa olleiden maksamattomien myyjän omistamien tavaroiden palauttamista ja kieltänyt ostajaa myymästä niitä edelleen. Ostaja oli kuitenkin kieltäytynyt luovuttamasta tavaroita. Lahden Rautateollisuus Oy oli toistanut vaatimuksensa 12.5.1983 päivätyssä kirjeessään. Ostajan tultua 13.5.1983 asetetuksi konkurssiin myös konkurssipesä oli kieltäytynyt luovuttamasta puheena olevia tavaroita Lahden Rautateollisuus Oy:lle.

Kun omistuksenpidätysehdoista oli nimenomaisesti sovittu ja myyjä oli ennen ostajan konkurssin alkamista ehdon perusteella vaatinut tavaroita takaisin ja kieltänyt niiden myynnin ja kun nuo tavarat voitiin erottaa muusta velallisyhtiön konkurssipesässä olleesta omaisuudesta ja omistuksenpidätysehto niin ollen sitoi myös konkurssipesää, Lahden Rautateollisuus Oy on vaatinut, että konkurssipesä, joka oli myynyt tavarat edelleen, velvoitettaisiin suorittamaan Lahden Rautateollisuus Oy:lle korvaukseksi omaisuuden arvona 50.327 markkaa 60 penniä 16 prosentin korkoineen 5.5.1983 lukien ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut jutussa.

Raastuvanoikeuden päätös 22.5.1984

Konkurssipesän kiistettyä kanteen ja vaadittua korvausta oikeudenkäyntikuluistaan raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että Helsingin Kalustetalo B Oy ja Lahden Rautateollisuus Oy olivat 27.6.1979 kirjallisesti sopineet, että ensin mainitulle toimitetut, 1.7.1979 alkaen laskutetut tavarat olivat Lahden Rautateollisuus Oy:n omaisuutta, kunnes ne oli kokonaan maksettu. Omistuksenpidätysehto oli sittemmin merkitty kaikkiin laskuihin. Lahden Rautateollisuus Oy oli 5.4.1983 vaatinut ostajalta takaisin sen hallussa olleet myyjän omistamat vielä maksamatta olevat tuotteet yrittämällä hakea ne pois ostajan myymälästä siinä kuitenkaan onnistumatta. Samalla ostajaa oli kielletty myymästä tavaroita edelleen. Vaatimus tuotteiden palauttamisesta oli uudistettu 12.5.1983 päivätyssä kirjeessä. Helsingin Kalustetalo B Oy oli asetettu konkurssiin 13.5.1983.

Koska Helsingin Kalustetalo B Oy oli ostanut tuotteet edelleen myytäviksi ja sillä oli ollut oikeus myydä ne edelleen, vaikkei niiden hintaa ollut vielä maksettu, ja kun osapuolet eivät olleet sopimuksessaan sopineet myyjän oikeudesta kieltää ostajaa myymästä tavaroita edelleen, omistuksenpidätysehto oli tehoton ostajan konkurssivelkojia kohtaan ja tavaroiden myynnistä saadut varat kuuluivat konkurssipesälle. Sen vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut Lahden Rautateollisuus Oy:n korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut 6.000 markalla.

Helsingin hovioikeuden tuomio 27.3.1985

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Lahden Rautateollisuus Oy oli valittamalla saattanut jutun, on lausunut, että Helsingin Kalustetalo B Oy oli 5.4.1983 kieltäytynyt luovuttamasta kysymyksessä olevia tavaroita, vaikka ne sen ja Lahden Rautateollisuus Oy:n kesken 27.6.1979 tehdyn sopimuksen mukaan olivat viimeksi mainitun omaisuutta. Lahden Rautateollisuus Oy:n oli sanotun omistuksenpidätysehdon nojalla ollut oikeus tavaroiden takaisinottamisen asemasta kieltää niiden edelleenmyynti. Tavarat eivät siten olleet ostajan omaisuutta eivätkä konkurssisäännön 45 §:n mukaan kuuluneet sen konkurssipesään. Konkurssihallinnon olisi tullut viipymättä joko palauttaa sanotut tavarat tai maksaa niiden hinta Lahden Rautateollisuus Oy:lle. Sen vuoksi konkurssipesä, joka oli myynyt tavarat edelleen, oli konkurssisäännön 54 §:n 1 momentin nojalla vastuussa omaisuuden arvon suorittamisesta Lahden Rautateollisuus Oy:lle.

Lausumillaan perusteilla hovioikeus on kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen ja velvoittanut Helsingin Kalustetalo B Oy:n konkurssipesän suorittamaan Lahden Rautateollisuus oy:lle luovutettujen tavaroiden arvona 50.327 markkaa 60 penniä 16 prosentin korkoineen 5.5.1983 lukien ja korvaamaan osakeyhtiön oikeudenkäyntikulut 7.000 markalla.

Käsittelyratkaisu

Korkein oikeus jättää Raute Oy:n tänne vastauksensa mukana toimittaman kirjallisen todistajanlausunnon oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 ja 12 §:n säännösten nojalla huomioon ottamatta ja hylkää suullisen käsittelyn toimittamista koskevan pyynnön.

Pääasian perustelut

Hovioikeuden tuomiossa tarkoitetut Helsingin Kalustetalo B Oy:lle omistuksenpidätysehdoin myydyt huonekalut on toimitettu ostajalle jälleenmyyntiä varten ja ostajalla on ollut oikeus myydä niitä ennen kuin niiden kauppahinta oli maksettu. Raute Oy:llä on sen vuoksi Helsingin Kalustetalo B Oy:n konkurssissa vain velkojan asema eikä se suhteessa Helsingin Kalustetalo B Oy:n konkurssipesään ja konkurssivelkojiin voi vedota viimeksi mainitun yhtiön kanssa sopimaansa omistuksenpidätysehtoon eikä sen perusteella myöhemmin, huonekaluja koskeneiden laskujen maksamisen viivästyttyä, ostajalle antamaansa sen hallussa konkurssin alkaessa olleiden huonekalujen edelleen myymistä koskevaan kieltoon.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja juttu jätetään pääasian osalta raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.

Koska raastuvanoikeus ja hovioikeus ovat eri tavoin arvioineet jutun pääasiakysymystä, konkurssipesä ei ole oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan saa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Kun Raute Oy on hävinnyt jutun Korkeimmassa oikeudessa, sen tulee korvata konkurssipesän kulut täällä.

Raute Oy velvoitetaan suorittamaan Helsingin Kalustetalo B Oy:n konkurssipesälle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista Korkeimmassa oikeudessa 1.500 markkaa.